Olen ollut ihan älyttömän kipeä ja väsynyt viimeaikoina. Tuntuu, että mikään ei onnistu ja kivut vain pahenee päivä päivältä. Esitin Isännälle vienon toiveen, jos saisin kunnon käsittelyn.
Meillä on ollut todellakin nyt hakemista tämän D/s suhteen kanssa. Ymmärrän isäntää kyllä todella hyvin. Olenhan ollut se pomo tässä suhteessa yli 10 vuotta, joten ei se niin helppo ole kummankaan rooleja muuttaa. Tämä on muutenkin niin uusi asia meille vielä. Isäntä kysyi minulta olenko huomannut nyt viikon aikana mitään muutosta. Vastaus oli, että enpä oikeastaan. Isäntä oli kuulemma yrittänyt todella kovasti ja oli turhautunut sitten itseensä, kun ei ollutkaan onnistunut, kun en ollut juurikaan huomannut. Ehkä vaadin välillä vähän liikoja. No oikeastaan ei ehkä, vaan vaadin. Olen edelleenkin mulle kaikki nyt ja heti persoona.
Eilen oli hyvä päivä. Isäntä oli jämpti. Huomautti, jos aloin turhasta hiiltyä. Huomasin kaupassa tarjouksessa olevat irttarit ja huomautin tästä, niin Isäntä tokaisi vain, että Ei. Asia selvä. Aikasemmin olisin varmaan ostanut jokatapauksessa. Olisinhan nytkin voinut sen tehdä, mutta kunnioitin Isännän päätöstä. Kyllähän minä eilenkin tiuksin ja nalkutin ja Isäntä ei sitä niin huomannut. Hän huomasi kuitenki ne vähän isommat ja oleellisemmat asiat.
Selvästi olen nyt alkanut sisäistämään tämän kauniisti puhumisen. Ennen se oli tyyliin anna, vie, tuo! Nyt jos jotain pyydän se on antaisitko, voisitko, toisitko. Ja jos sanon vaikka annatko tai otatko, niin korjaan sen itse, antaisitko tai ottaisitko kuullostaa vain niin paljon kaunniimmalta ja kohteliaammalta. Toivottavasti myös lapset tämän omaksuisivat, kun paremmin oppivat puhumaan. Isäntä taas puhuu minulle käskevästi. Sitä vain mietin, että oppivatkohan lapset, että naisia saa käskyttää?? Tähän onneksi Isäntä osaa kiinnittä huomiota. Isompi käskytys tapahtuu lasten kuulematta. Tuossa yhdessä kommentissa oli hyvä ehdotus. Eli jos vaikka äkkäilen jotain turhaa ja lapset on lähellä, voi Isäntä tulla ottamaan tiukan haliotteen ja kuiskata korvaan tiukasti, että lopeta. Tästä olemme itsekkin puhuneet ja toivottavasti se tulisi vielä selvemmin mukaan arkeen.
Vielä kaksi viikkoa sitten olimme molemmat sitä mieltä, että tästä ei mitään 24/7 D/s suhdetta tule. Niin vain ne asiat muuttu. Olen pikkuhiljaa luovuttanut päätäntä valtaa Isännälle. Ihan pienissä asioissa aluksi. Esimerkiksi tänään Isäntä sanoi viimeisen sanan siitä, missä hotellissa yövymme myöhemmin tänä vuonna. Tuntuu niin helpottavalta, kun ei aina tarvitse päättää kaikesta. Sillä ei ole mitään väliä, kuinka isoja tai pieniä asiat ovat. Pääasia on siinä, että minun ei tarvitse päättää. Toki isommista päätöksistä keskustellaan ihan niinkuin ennenkin ja päätökset tehdään yhdessä.
Isäntä on myös alkanut antamaan minulle pieniä tehtäviä, jotka pitää annetussa aikataulussa tehdä. Unohdin heti alkuunsa ensimmäisen tehtävän ja piiskaahan siitä tuli. Ei kylläkään tarpeeksi kovaa. Isäntä pelkää kovasti tätä minun sairauttani ja sitä kuinka paljon hän voi minulle tehtäviä antaa tai piiskata tai muuten "rasittaa". Olen nyt useaan kertaan hänelle sanonut, että yritetään olla ajattelematta sairautta ensimmäisenä. Antakoot minulle tehtäviä tai tehkööt mitä haluaa! Kerron sitten itse, hyvien perustelujen kera, jos en oikeasti pysty tai jaksa. Haastetta tuo myös se, miten paljon kivun sietoni vaihtelee. Yhdessä opetellaan!
Esitin eilen vienon toiveen, josko Isäntä voisi antaa kunnolla piiskaa minulle. Minulla oli niin ahdistunutn ja riutunut olo, että halusin kertakaikkiaan muuta ajateltavaa sekä muita tuntemuksia. Minusta tuntuu ihanalta, kun Isäntä on alkanut vaatimaan, että katse tulee olla alaspäin. Tästä muuten pitääkin keskustella. Haluaako Isäntä, että katse on aina alaspäin sessioissa, jos hän ei muuta sano. Olen myös vähän epävarma siitä, että saanko koksea Isäntää ilman lupaa.
Eilen isäntä johdatti minut illalla kellariin. Siinä seistessämme hän hyväili rintojani ja suuteli niskaa ja kaulaa. Sain käsiini "nahkaiset" kahleet. Olen alkanut pitämään siitä tunteesta, kun ne kevyesti painavat ihoani. Isäntä johdatti minut sohvalle ja sitoi minut käsistä sohvan päätyyn. Makasin siinä pylly pystyssä avuttomana. Minua pelotti. Luotin kyllä Isäntään, mutta nyt saisin omasta toiveestani kovempia iskuja kuin ennen. En voinut yhtään tietää miltä minusta tuntuisi.
Ensimmäisenä isäntä käytti avokämmentä. Isäntä aina ilmoitti montako kertaa lyö, jotta tiesin milloin loppuisi. Isäntä löi molemmille pakaroille ja se sattui, paljon. Ei kuitenkaan niin paljoa, että olisi pitänyt himmailla. Kipu vei niin mukanaan ja se terävimmän kivun jälkeen tuleva kihelmöinti on huumaava tunne. Isäntä käytti myös meillä olevai välineitä. Tähän mennessä floggeri on ollut mukavimman tuntuinen. Se tunne, kun se lävähtää palajaille pakaroille. Ja se ääni. Ihanaa!
Jokaisen välineen välissä isäntä nussi minua kovaa takaapäin. Se tuntui erittäin hyvältä sekoitettuna kipuun. Lätkä on ehkä se, joista pidän vähiten. Siitä ei ikinä tiedä, miltä se tulee tuntumaan. Se riippuu niin paljon siitä, miten se osuu ja minne. Nyt kävikin sitten niin, että sen reuna sattui juuri kipupisteeseen. Se sattui ja paljon! Kipu oli kova ja se ei meinannut millään mennä ohi. Käytämme välillä värejä ja tästä sanoin isännälle keltainen. Se ei ollut punainen, koska jos se ei olisi osunut kipupisteeseen, niin se ei olisi ollut niin paha. Mutta se sattui ja paljon. Itkin. Urheasti annoin luvan jatkaa, koska janosin lisää.
Sitten oli vielä uusin ostos raippa. Tästäkin ostos reissusta pitää joskus kertoa enemmän. Raippa onkin vielä uusi tuttavuus meille, joten aloitettiin varovasti. Siitä tulee taas niin erilainen tunne, koska kipu osuu niin pienelle alueelle. Ainut mitä emme käyttäneet oli rumpukapula. Sekin tuntuu ihan mukavalta, mutta kovaa en toivo sillä lyötävän.
Lopuksi sain vielä hyvän persepanon ja orasmin, joka kruunasi koko illan. Olen taas alkanut saamaan orgasmeja. Ihanaa! Työtä se edelleen vaatii, mutta se ei tunnu enää toivottomalta.
Viime sessio piti olla pikainen. olin Isännältä pyytänyt, josko hän seksiä haluaa, niin ei käytettäisi hommaan kahta tuntia. No se venyi kuitenkin vähän ja en valita. Olen kerran aikasemmin saanut kyrpää keittiön pöydällä. Onneksi meillä on oikein tukeva ja hyvä pöytä tähän tarkoitukseen. Homma jatkui taas kellarissa.